I still wanted to be thankful

Tajusin tänään, että ilman ruokilua en ois varmaan jaksanu näinkään pitkään. Joo se kuulostaa tyhmältä, mutta mä uskon Jumalaan ja se on mua auttanu. Vaikkakin oon nyt näin hukassa itteni kaa, se etsii mua. Ja toivottavasti löytää ennen ku on liian myöhästä...

Onneks oon saanu vähän helpotusta. Tupakkaa... En oo ylpee siitä että poltan, enkä siitä etten lopettanukkaa vaik piti. Mut se auttaa jollain tapaa.

Tänään on myös koko päivän ollu mielessä itsemurha... Haluan tehä sen, en halua tehä sitä, haluan, en halua. en ees tiä mitä haluan.... Mutta en haluis luovuttaa.... Mikset sä, kylllä juuri sinä voinut tänään jutella mulle, se ois auttanu... Voikko sä pelastaa mut täältä?? Toivon että ees SÄ autat mut täältä....

I don`t no what to do?

Laitan pelkkiä kuvia...Tässä mun viime yötä. Kuvat on osoitteesta weheartit.com

Joo. Löydettiin tänään mulle se terapeutti, se on tosi mukava. Pääsen alottaan sen kaa sitten kun KELA myöntää mulle kuntoutus tuen. Mun viime yö oli kamala, en tiä miks. Sain kuulla et poika kenen kaa olin jo lähes yhessä, ei haluakkaa olla mun kaa. No olin jo vähän valmistautunu siihen mut se silti musersi. Jotenki sekosin... Haluisin olla positiivinen tuleviausuuden suhteen, enemmän!! en halua luovuttaa...

Aloitus

Hei... Halusin alottaa tän blogin, koska haluan purkaa tuntemuksiani jonnekkin päiväkirjatyyliin. Ja tää tuntu mukavemmalta vaihotehdolta. Toivon että kukaan ei tunnista mua, ja jos tunnistaa... Ei kerro kellekkään, haluan pysyä tässä blogissa anonyymina. Kiitti!

No, kai mä tässä nyt kerron itsestäni. Olen 18 vuotias kotoisin paikasta X. Käyn lukion tokaa luokkaa. Mulla on 3vuotta sitten todettu keskivaikee masennus ja paniikkihäiriö. Minun on myös diagnotisoitu olevan läheisriippuvainen. Kirjottelen tänne mun normaaleista päivistä, että miten meni. Juuri nyt mulla ei oo hoitosuhdetta mihinkään, ollaan etsimässä mulle sellaista =) Mutta kirjotan huomenna enemmän =)